TERVEYS

 

KULTAISILLA NOUTAJILLA ESIINTYVIÄ VIKOJA JA SAIRAUKSIA

 

 

Lonkat

 

LONKKANIVELEN KASVUHÄIRIÖ ELI DYSPLASIA

Lonkkanivelen kasvuhäiriö on koirien yleisin luuston/nivelten kasvuhäiriö. Lonkkanivelen kasvuhäiriötä tavataan lähes kaikilla roduilla, mutta yleisintä se on suurilla ja jättiroduilla. Se voidaan määritellä perinnölliseksi lonkkanivelen löysyydeksi. Lonkat ovat syntymähetkellä makroskooppisesti normaalit, mutta muutokset alkavat jo pennun ensimmäisten elinviikkojen aikana. Löysyys johtaa reisiluun pään ja lonkkamaljan riittämättömään kontaktiin. Alueelle kohdistuu epänormaalin suuri paine, joka on sitä suurempi mitä pienempi kontaktialue on. Tämä voi johtaa mikromurtumiin ja lonkkamaljan mataloitumiseen. Noin vuoden iässä lantion luutuminen on täydellistä ja lonkkaniveletkin stabiloituvat. Yleensä kipukin helpottaa tässä iässä

 

 

Kyynärnivelet

 

Yleistä:

Dysplasia on yleisnimi kyynärnivelessä esiintyvistä perinnöllisistä vioista. Kyynärnivelen kasvuhäiriö (englanniksi elbow dysplasia, ED) on yleisin isojen ja jättikokoisten koirien etujalan nivelkivun ja ontumisen aiheuttaja. Roduissa, joissa kyynärniveldysplasiaa esiintyy, esiintyminen vaihtelee 20-60% välillä. Yleisimpiä kyynärnivelen kasvuhäiriön eri muotoja ovat varislisäkkeen (processus coronoideus) sisemmän osan eriasteinen hajoaminen (fragmentoituminen) , olkaluun nivelnastan (condylus humeralis) sisemmän osan osteokondroosi ja kiinnittymätön kyynärpään uloke (processus anconaeus). Osteokondroosi (OC) on paikallinen nivelrustonalaisen luutumisen häiriö, mikä johtaa paikalliseen epänormaalin paksuun nivelrusto-osaan ja rustosta saattaa irrota pala, jolloin voidaan puhua osteochondrosis dissecansista (OCD). Osteokondroosia voi esiintyämissä tahansa nivelessä (kuten olka, kyynär, kinner, polvi, selkä).

 

 

 SILMÄT

Verkkokalvon etenevä surkastuma eli GPRA (generalized progressive retinal atrophy)

 

 

Verkkokalvon etenevä surkastuma eli GPRA (generalized progressive retinal atrophy)

PRA-sairaudessa oireet alkavat yleensä hämäräsokeudella, joka johtuu verkkokalvon matalia valomääriä aistivien sauvasolujen surkastumisesta. Sairauden edetessä myös verkkokalvon tappisolut rappeutuvat ja koira sokeutuu täysin. Samanaikaisesti saattaa esiintyä myös kataraktamuutoksia, kun linssin aineenvaihdunta sairauden takia muuttuu. Tyypillisesti ensimmäiset oireet ilmenevät 5-6 vuoden iässä, mutta sairaus voi ilmetä myös nuorella koiralla. Parantavaa tai sairautta hidastavaa hoitoa ei ole. PRA on harvinainen sairaus, joka on Suomessa kliinisesti todettu vain viidellä koiralla ja yhden koiran kohdalla on lausunto PRA-epäilyttävä

 

Perinnöllinen katarakta (Harmaakaihi eli HC = hereditary cataract)

 

Perinnöllinen harmaakaihi eli katarakta on silmän linssin samentuma joko molemmissa silmissä tai vain toisessa. Katarakta-muotoja luokitellaan niiden sijainnin ja etenemisen mukaan. Kultaisillanoutajillla tavallisimpia kataraktan muotoja ovat posterior polaarinen (muutokset alkavat linssin takaosasta) ja kortikaalinen (muutokset alkavat linssin reunoilta). Katarakta voi johtaa edetessään sokeutumiseen, mutta etenemisnopeutta on vaikea ennustaa. Joillakin yksilöillä eteneminen pysähtyy kokonaan tai on hidasta, toisilla taas nopeampaa. Perinnöllisen kataraktan tyypillinen esiintymisikä kultaisellanoutajalla on 9 kuukauden ja 3 vuoden välillä. Katarakta periytyy tavallisesti resessiivisesti, mutta joissain roduissa esiintyy myös dominoivaa periytymistä. Kultaisellanoutajalla periytymismallia ei ole pystytty vahvistamaan.

Katarakta itsessään ei aiheuta kipua koiralle, mutta pitkälle edenneenä se aiheuttaa tulehdustiloja, jotka vaativat hoitoa. Varsinaiseen kataraktan ennaltaehkäisyyn, hoitoon tai poistamiseen ei ole lääkkeellistä hoitoa. Sokeutuneen silmän näkökyky voidaan saada takaisin kaihileikkauksella, jossa samentunut linssi poistetaan ja tilalle laitetaan keinolinssi. Kataraktamuutoksia ei katsota perinnöllisiksi, jos muutoksen kehittyminen todistettavasti johtuu traumasta, tulehduksesta, aineenvaihduntasairaudesta tai vanhuudesta (esiintyminen suurilla koirilla yli 7v).

 

Verkkokalvon kehityshäiriö eli RD (retinal dysplasia)

 

RD eli retinan dysplasia tarkoittaa verkkokalvossa olevaa rakenteellista kehityshäiriötä. Tässä sairaustilassa verkkokalvossa voi olla paikallista liikakasvua tai se voi olla osin irtaantunut, jolloin verkkokalvolle muodostuu poimuja tai irtaumia. RD on synnynnäinen, ei etenevä silmäsairaus, joka jaetaan kolmeen luokkaan. Lievin muoto multifokaali RD eli mRD tarkoittaa poimua tai poimuja verkkokalvolla. Pennulla nähtävät poimut voivat kehityksen edistyessä hävitä. Tämä RD:n muoto ei vaikuta koiran näkökykyyn. Kultaisillanoutajilla sallitaan mRD-diagnoosin saaneiden koirien jalostuskäyttö, mutta tällaisen koiran kanssa suositellaan käytettäväksi terveeksi todettua kumppania.

Geograafisessa eli gRD muodossa poimut ovat laajempia ja verkkokalvo on ohentunut. Tämä RD:n muoto voi mahdollisesti vaikuttaa koiran näkökykyyn. Vakavin muoto on totaali eli tRD, jossa verkkokalvo on täysin irti ja nämä koirat ovat usein syntymästä saakka sokeita. GRD:n ja totaali RD:n tiedetään olevan periytyviä muilla roduilla, eikä näitä koiria saa käyttää jalostukseen.

 

Muut silmäsairaudet

 

Verkkokalvon värikerroksen rappeuma (retinal pigment epithelial dystrophy eli RPED) Sairauden aiheuttama näön menetys tapahtuu paljon hitaammin kuin GPRA:ssa ja ilman edeltävää hämäräsokeutta. Sairaus ei aina aiheuta sokeutta. Silmänpohjan muutokset alkavat verkkokalvon keskeltä, ensimmäisenä oireena saattaa olla heikentynyt kyky nähdä liikkumattomia esineitä päivän valossa. Sairautta esiintyy kultaisillanoutajilla pääasiassa Englannissa. Joidenkin lähteiden mukaan muutokset voivat johtua E- vitamiinin puutoksesta, mutta alttiutta sairauteen pidetään perinnöllisenä.

 

DISTICHIASIS/EKTOOPPINEN CILIA (SKL tallensi aiemmin nimikkeellä cilia aberranta). Distichiasis tarkoittaa ylimääräisiä silmäripsiä, jotka tulevat ulos joko normaalin ripsirivin sisäpuolelta luomen reunasta (distichiasis) tai luomen sisäpinnalta (ektooppinen cilia). Caruncular trichiasis tarkoittaa silmän sisänurkan ihon karvoja, jotka kääntyvät sarveiskalvon sisänurkan päälle ärsyttäen silmää. Luomen reunasta kasvavat ripset voivat kaartua ulospäin normaalien ripsien tavoin tai kääntyä sisäänpäin kohti sarveiskalvoa. Ripset voivat olla pehmeitä tai jäykkiä. Etenkin luomen sisäpinnan läpi suoraan sarveiskalvoa vasten kasvava ripsi voi aiheuttaa sarveiskalvon vaurioitumisen. Tämä ilmenee silmän siristelynä ja ylimääräisenä kyynelvuotona ja on aina välitöntä hoitoa vaativa sairaus. Silmän sarveiskalvon pinnalla ’uivat’, pehmeät distichiasis-ripset eivät yleensä aiheuta oireita. Oireilevilta koirilta ripsiä voidaan poistaa nyppimällä, jolloin ne kasvavat uudestaan tai poistaa ne pysyvästi polttamalla tai leikkauksella. Vaiva on selvästi periytyvä, mutta periytymismekanismi ei ole tiedossa. Distichiasis diagnoosin saaneen koiran jalostuskäyttö sallitaan, mutta se tulee yhdistää terveen kanssa.

 

PHTVL/PHPV (persistent hyperplastic tunica vasculosa lentis/persistent hyperplastic primary vitreous)on kirjainlyhenne sairauksista, joissa linssin ja silmänpohjan välinen sikiöaikainen verisuoniverkosto ei surkastu normaalisti syntymän jälkeen. Löydös jaetaan vakavuudeltaan kuuteen asteeseen, joista aste 6 tarkoittaa sitä, että silmä on sokea. Lievimmässä asteessa (1) näkyy linssin takapinnalla ainoastaan pieniä pigmenttipisteitä, jotka eivät vaikuta näkökykyyn eivätkä muutokset etene iän myötä. Vakavammissa asteissa muutokset voivat aiheuttaa linssin lisääntyvää samentumista. 

 

PPM (persistent pupillary membranes) on synnynnäinen silmän kehityshäiriö, jossa sikiökautinen silmän linssin etuosaa ruokkiva verisuonitettu verkko / kalvo ei häviä normaalisti syntymän aikoihin, vaan koiralla nähdään silmätarkastuksessa sikiöaikaisten rakenteiden jäänteitä iiriksessä eli värikalvossa. Sairaus ei lievimmissä tapauksissa haittaa koiraa lainkaan. Vakavimmat asteet, joissa jäänteet kiinnittyvät linssin etupinnalle ja/tai sarveiskalvon sisäpinnalle, voivat vaikuttaa näkökykyyn. PPM muutokset eivät koskaan häviä, mutta eivät myöskään lisäänny. Joillain roduilla PPM on todettu tai sen epäillään olevan perinnöllinen. Lievän PPM diagnoosin saanutta koiraa voi käyttää jalostukseen, mutta se tulee yhdistää terveen kanssa.

 

GLAUKOOMA eli silmänpainetauti on sairaus, jossa silmän sisäinen paine kohoaa vaarallisen korkeaksi, aiheuttaen silmän eri osien, erityisesti näköhermon pään ja verkkokalvon vaurioita. Hoitamattomana korkea silmänpaine aiheuttaa näön menetyksen, minkä vuoksi glaukoomaa onkin pidettävä hätätilanteena, johon tulee saada mahdollisimman nopeasti ensiapua. Glaukooma on yksi tavallisimmista sokeuden aiheuttajista aikuisella koiralla. Tehokasta pitkäaikaishoitoa ei ole. Monet koirat eivät vastaa hoitoon edes lyhytaikaisesti. Kivun poisto ja silmänpaineen nopea alentaminen ovat tärkeimmät tavoitteet. Miten nopeasti ja kuinka alas silmänpaine tulisi alentaa, jotta näköhermon ja verkkokalvon solujen rappeutuminen hidastuisi, on yksilöllistä. Parhaimmillaankin glaukoomahoito on sokeutumiseen johtavien prosessien hidastamista.

 

ENTROPION on tavallisimmin alaluomessa esiintyvä virheasento, jolloin luomi kiertyy sisäänpäin aiheuttaen silmän pinnan ärtymistä luomen karvojen / ihon osuessa silmän pintaan. Tyypillinen oire on silmän kyynelehtiminen roskan tunteen takia. Lyhytkuonoisilla kääpiöroduilla entropion esiintyy tavallisimmin nenänpuoleisessa alaluomessa, jolloin myös alaluomen kyynelkanavan aukko kiertyy liiaksi sisään, eikä siten viemäröi kyyneliä normaalisti. Tämä lisää kyynelehtimistä. Isommilla koiraroduilla entropion voi liittyä liian suureen luomirakoon (makroblepharon), näillä alaluomi rullaa sisäänpäin tyypillisesti korvanpuoleisesta osasta. Pahimmillaan kiertymä aiheuttaa silmän sarveiskalvon haavautumista ja siten voimakasta kipua. Oireina tällöin on lisäksi silmän punoitus ja siristely. Lievimmillään entropion ei aiheuta näkyviä oireita. Eriasteista sarveiskalvon nenänpuoleisen kulman pigmentaatiota (pigmentary keratitis) esiintyy erityisesti lyhytkuonoisilla kääpiöroduilla johtuen pidempään jatkuneesta sarveiskalvon ärsytystilasta.

 

EKTROPION eli silmäluomen perinnöllinen ulospäinkiertymä ja liian suuri luomirako (makroblepharon) on melko tavallinen löydös erityisesti suurilla koiraroduilla. Pahimmillaan luomiraot ovat niin suuret, että ala- ja yläluomi ovat keskeltä ulos- ja reunoilta sisäänkiertyvät. Tällöin luomien rakenne muistuttaa timanttia ja siitä käytetäänkin diamond eye- nimitystä. Pään suuri koko, ”numeroa liian suuri iho”, isohko silmäkuoppa ja siihen suhteessa liian pieni silmämuna aiheuttavat epäsuhdan, jolloin silmäluomen reunat eivät enää asetu sievästi silmää vasten, eivätkä siten toimi normaalisti. Nenänpuoleinen kulma voi olla poikkeuksellisen avoin pitkäkuonoisilla koiraroduilla, jolloin siihen kertyy runsaasti eritteitä. Esiin pilkottavien luomien sisäpintojen ja silmämunan sidekalvot ovat alttiita vedolle, pölylle ja UV säteilylle ja toistuvat sidekalvon tulehdukset ovat tyypillisiä. Kyynelen levittyminen voi olla puutteellista ja siten sarveiskalvojen pinnat voivat ahavoitua ja tulehtua. Vanhemmiten ihon elastisuuden muuttuessa luomet alkavat roikkua usein entistä pahemmin. Tavallisimmin alaluomi on osin irti silmän pinnasta ja uloskiertävä (ektropion). Mutta myös yläluomi voi alkaa roikkua silmän päällä aiheuttaen ongelmia näkökyvylle.

 

 

 
Tiedot sairauksista liitteet Golden Ringin sivuilta